Hildan kanssa ollaan nyt lähinnä oltu vain kotona ja yritetty pitää yksinoloa yllä niin hyvin kuin vain pystyy. Kun Hilda viime syksynä tuli meille, Hilda jäi heti yksin. Aluksi tunniksi, ja pikkuhiljaa Hilda oli yhdessä vaiheessa jopa 6-8h yksin ilman ongelmia! Minulla oli töitä, kävin koulussakin välillä ja poikaystävällä oli töitä. Tällä hetkellä aina jompikumpi on kotona, mikä tuo oman haasteensa yksinolon harjoitteluun. Joskus vietämme ruokaostoksilla parikin tuntia tai käymme ilman koiraa lenkillä, jotta Hilda saisi olla edes vähän yksin. Haastavaa!
Uskon silti, että Hilda ei tajua ajan kulumista. Kunhan se on yksin edes sen tunnin kaksi, se varmasti osaa olla seitsemänkin tuntia ihan yksinään.
Mutta nyt päästään otsikon aiheeseen, nimittäin Hildan rakas Wäinö-kaveri tuli käymään viime viikolla. Hilda on aina ihan superinnoissaan Wäinöstä, Wäinö on ihan ylivoimaisesti Hildan paras kaveri! :D
Kävimme parina päivänä koirapuistossa ja yhtenä päivänä teimme lenkin koirapolulla. Hilda ja Wäinö saivat olla vapaana, koska molemmilla toimii korvat hyvin kutsuttaessa. Yhdellä koiralla ei oikein toiminut, nimittäin lenkin aikana perässämme tuli yksi pieni koira, jonka omistajat pitivät koiraa irti, eikä koira millään suostunut menemään omistajiensa luo. Pieni koira oli todella kiinnostunut Hildasta ja Wäinöstä, ja yritti leikkiä näiden kahden kanssa. Saimme yhteistuumin napattua koiran kiinni, ja pääsimme lopulta jatkamaan matkaa.
 |
| Hilda on kova tyttö näykkimään takajaloista. |
Hildalla on nyt ikää 7kk. Juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta merkkailusta päätellen voisi alkaa pian. Tosin Hilda on varmaan jo viimeisen kuukauden merkkaillut, eikä juoksut ole vieläkään alkaneet. Haluaisin vain saada juoksut pois alta, jotta uskallan taas ilmoittaa Hildan kursseille. Meidän pentukurssi jäi koronarajoitusten vuoksi kesken, mutta yhdessä toisessa paikassa pyörii pienryhmissä mm. pentukurssi, näyttelykurssi ja rally-tokon alkeetkin alkaisivat. Minun tuurillani tietysti Hildan juoksut alkaisivat juuri silloin, kun ilmoitan meidät jonnekin!
Hilda on nyt viime aikoina tykästynyt keppeihin, ja niiden kanssa nämä kaksi leikkivät koko lenkin ajan. On kyllä ihan kiva, että nahistelun sijaan nämä leikkivät välillä myös leluilla tai kepeillä.
Sää oli ihan mahtava lenkin aikana, ja muutenkin oli todella lämmintä. Valoisuus on silti ehkä se ykkösasia, mistä tykkään keväässä ja kesässä. Olen talvisin aina ihan uninen, koska on jatkuvasti pimeää. Keväällä ja kesällä taas olen pirteämpi, mikä on tavallaan myös ongelmallista, sillä saatan vetää koko kesän viiden tunnin yöunilla. Nyt minulla on onneksi vihdoinkin pimennysverhot, ja nukuin esimerkiksi viime yönä yhdeksän tuntia!
 |
| Ei paljon kura haitannut! |
 |
| "Ota nyt se keppi!" |
 |
| Apua miten paljon nauroin tätä kuvaa! Hilda näyttää ihan siltä kuin juoksisi sikarin pätkä suussaan, ja Wäinö taas ihan siltä että voisi taas pyrähtää korvillaan lentoon. |
En malta odottaa, että saan kaikki koulutehtävät pois alta ja pääsen nauttimaan keväästä. Vielä kun jaksaisin rutistaa seuraavat kaksi tai kolme viikkoa, niin saan jo toisen jalan kesäloman puolelle. Haaveenani on päästä kiertämään ensi kesänä kansallispuistoja ja luontopolkuja koirien kanssa. Tosin luulen, että vietän taas koko kesälomani töitä tehden, niin kuin viime kesänäkin. Moni sanoo, että viime vuosi oli elämän kamalin vuosi, koska korona. Minun on pakko sanoa, että viime vuosi oli ehkä elämäni paras (ja kiireisin) vuosi: hankin kauan haaveilemani heelerin ja sain töitä hotellin vastaanottovirkailijana.
Minulla on kyllä todella hyvä tuuri.
Lopetan tämän postauksen pariin koirapuistokuvaan. Ensi postaukseen siis! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti