Hildan ekat juoksut ja ajatuksia vanhenevasta koirasta

Hildasta on tullut nyt iso tyttö - nimittäin meidän neidillä alkoi ekat juoksut tiistaina! Emme olleet harjoitelleet pöksyjen pitoa mitenkään erityisemmin, mutta siitä huolimatta Hilda pitää housuja oikein kiltisti jalassa. Hilda on kuitenkin tällä hetkellä ilman pöksyjä, sillä housut saivat Hildan niin masentuneen näköiseksi, että se vain istui nurkassa korvat roikkuen. Peitimme sohvan pyyhkeillä ja vilteillä, joten Hilda saa sotkea ihan vapaasti.

Hilda käyttää housuja, jos vierailemme jonkun luona, mutta kotona se saa olla ilman. Minusta ei ole hirveä vaiva siivota lattioita ja pestä pyykkiä.

Ärsyttävintä tässä on vain se, ettei pääse osallistumaan kursseille. Mutta onneksi juoksut alkoivat nyt huhtikuussa, niin päästään rauhassa nauttimaan kesästä kun nämä ovat ohi.

Iita oli meillä yökyläilemässä, mistä Hilda oli enemmän kuin innoissaan. Iita on 12-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, joka on meidän perheen koira ja asuu vanhemmillani. Iita on todella reipas ja äärettömän iloinen, tulee itsekin aina hyvälle tuulelle kun touhuaa Iitun kanssa. Iitan oikea silmä on sokea, se alkoi viime vuonna sumentua ja nyt talven jälkeen silmä saavutti lopullisen ulkomuotonsa. Iitan vasen silmä on myös sokeutumassa, mutta epäilen, että siihen menee vielä hetki.

"Kaunis" kaverikuva

Iitan sokeutuminen ei ole vaikuttanut koiran elämään mitenkään, ainakaan vielä. Iita ei törmäile huonekaluihin tai esineisiin, eikä se myöskään kaatuile. Toki Iita varmasti hahmottaa vasemmalla silmällään jotain, joten nähtäväksi jää miten Iita pärjää kun näkö menee kokonaan. Huonontunut näkö on kuitenkin aiheuttanut Iitalle arkuutta vieraita koiria kohtaan. Iita on normaalisti ollut aina ihan onnesta soikeana kun pääsee tutustumaan muihin koiriin. Nyt Iita on paljon varovaisempi. Kun törmäsimme lenkillä moniin muihin koiriin, huomasin kyllä, että Iitaa kiinnostaisi toiset koirat todella paljon, mutta samalla Iita tuntui varautuneelta ja vähän aralta. Jos joku päästi koiransa Iitan lähelle, Iita haukahti pari kertaa, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt.

Nyt kiellänkin jatkossa muita koiranomistajia päästämästä koiriansa Iitan lähelle. Vanhempieni luona Iitalla ei tätä ongelmaa ole, koska siellä ei koskaan törmää naapureihin kun lähtee lenkille.

Onneksi asuntoni on nyt tuttu paikka Iitalle ja uskon, että Iita voi kyläillä jatkossakin luonani, vaikka se menettäisikin näkönsä kokonaan. Yritän säännöllisin väliajoin ottaa mäyräkoiravanhuksen luokseni, jotta paikka ei pääsisi unohtumaan.

Iita viihtyi luonani todella hyvin, nukkui yöt ja päivätkin Hildan kanssa samalla kun etäopiskelin. Sille maistui ruoka tuttuun tapaan erinomaisesti.

Koiran ikääntyminen on samalla kaunista, mutta myös surullista. Minusta on ollut hienoa tuntea Iita koko sen elämän ajan ja katsoa kuinka se kasvaa ja vanhenee. Mutta samalla suren sitä, koska tiedän ettei tämä kestä ikuisesti. Pelkään jatkuvasti sitä, että Iitalla olisi joku päivä kipuja eikä kykene enää elämään normaalia elämää. Toistaiseksi Iita on hyväkuntoinen mummokoira, jolta ei elämänilo ole sammunut mihinkään. Toivonkin, että meillä olisi vielä paljon yhteisiä hetkiä ja Iitalla terveitä vuosia edessä.

Iita on ensimmäinen koirani. Olin 10-vuotias, kun Iita tuli meille. Iita on opettanut minulle ihan valtavasti asioita, joista olen ikuisesti kiitollinen tälle mäyräkoiralle. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeä koira Iita minulle on.

Iitan kuvista on muokattu hihna pois, en pitäisi metsästyskoiraa, joka on vieläpä lähes sokea, vapaana. :)

Mutta masistelut sikseen! Hildalla ja Iitalla oli todella hauskaa keskenään. On niin ihanaa, että ne tulevat hyvin toimeen ja touhuavat yhdessä. Kävimme koirien kanssa kivalla metsälenkillä ja rantalenkillä, mistä nämä kuvatkin on. Ilma on ollut nyt todella nätti viimeisinä päivinä, kesä tulee. <3

Hilda sai olla kuvien oton ajan irti, mutta en kerinnyt kauheasti ottamaan kuvia, sillä Hilda alkoi syömään hanhen kakkaa. Piti sitten ottaa kakkaimuri taas kiinni ja jatkaa matkaa.

Hildasta on tullut juoksujen myötä todella huomionkipeä, tai sitten se on ottanut mallia Iitasta, joka kerjää rapsutuksia ihan kokoajan.

Blogin nimi vaihtuu varmaan tässä kevään mittaa, joten älkää säikähtäkö kun koko blogi näyttää ihan erilaiselta. Infoan jossain vaiheessa lisää asiasta. :) Lopettelen nyt näihin kuviin ja tunnelmiin - ensipostaukseen siis!

Vauhtimakkarat seikkailee

Kevättä on kyllä odotettu, sillä alkoi pikkuhiljaa jo tympimään jatkuva kylmyys ja pimeys. Vaikka talvi onkin ihanaa, varsinkin kun on lunta, mutta kyllä vaihtelu on mukavaa.

Hildan kanssa ollaan nyt lähinnä oltu vain kotona ja yritetty pitää yksinoloa yllä niin hyvin kuin vain pystyy. Kun Hilda viime syksynä tuli meille, Hilda jäi heti yksin. Aluksi tunniksi, ja pikkuhiljaa Hilda oli yhdessä vaiheessa jopa 6-8h yksin ilman ongelmia! Minulla oli töitä, kävin koulussakin välillä ja poikaystävällä oli töitä. Tällä hetkellä aina jompikumpi on kotona, mikä tuo oman haasteensa yksinolon harjoitteluun. Joskus vietämme ruokaostoksilla parikin tuntia tai käymme ilman koiraa lenkillä, jotta Hilda saisi olla edes vähän yksin. Haastavaa!

Uskon silti, että Hilda ei tajua ajan kulumista. Kunhan se on yksin edes sen tunnin kaksi, se varmasti osaa olla seitsemänkin tuntia ihan yksinään.

Mutta nyt päästään otsikon aiheeseen, nimittäin Hildan rakas Wäinö-kaveri tuli käymään viime viikolla. Hilda on aina ihan superinnoissaan Wäinöstä, Wäinö on ihan ylivoimaisesti Hildan paras kaveri! :D

Kävimme parina päivänä koirapuistossa ja yhtenä päivänä teimme lenkin koirapolulla. Hilda ja Wäinö saivat olla vapaana, koska molemmilla toimii korvat hyvin kutsuttaessa. Yhdellä koiralla ei oikein toiminut, nimittäin lenkin aikana perässämme tuli yksi pieni koira, jonka omistajat pitivät koiraa irti, eikä koira millään suostunut menemään omistajiensa luo. Pieni koira oli todella kiinnostunut Hildasta ja Wäinöstä, ja yritti leikkiä näiden kahden kanssa. Saimme yhteistuumin napattua koiran kiinni, ja pääsimme lopulta jatkamaan matkaa.

Hilda on kova tyttö näykkimään takajaloista.

Hildalla on nyt ikää 7kk. Juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta merkkailusta päätellen voisi alkaa pian. Tosin Hilda on varmaan jo viimeisen kuukauden merkkaillut, eikä juoksut ole vieläkään alkaneet. Haluaisin vain saada juoksut pois alta, jotta uskallan taas ilmoittaa Hildan kursseille. Meidän pentukurssi jäi koronarajoitusten vuoksi kesken, mutta yhdessä toisessa paikassa pyörii pienryhmissä mm. pentukurssi, näyttelykurssi ja rally-tokon alkeetkin alkaisivat. Minun tuurillani tietysti Hildan juoksut alkaisivat juuri silloin, kun ilmoitan meidät jonnekin!

Hilda on nyt viime aikoina tykästynyt keppeihin, ja niiden kanssa nämä kaksi leikkivät koko lenkin ajan. On kyllä ihan kiva, että nahistelun sijaan nämä leikkivät välillä myös leluilla tai kepeillä.

Sää oli ihan mahtava lenkin aikana, ja muutenkin oli todella lämmintä. Valoisuus on silti ehkä se ykkösasia, mistä tykkään keväässä ja kesässä. Olen talvisin aina ihan uninen, koska on jatkuvasti pimeää. Keväällä ja kesällä taas olen pirteämpi, mikä on tavallaan myös ongelmallista, sillä saatan vetää koko kesän viiden tunnin yöunilla. Nyt minulla on onneksi vihdoinkin pimennysverhot, ja nukuin esimerkiksi viime yönä yhdeksän tuntia!

Ei paljon kura haitannut!

"Ota nyt se keppi!"

Apua miten paljon nauroin tätä kuvaa! Hilda näyttää ihan siltä kuin juoksisi sikarin pätkä suussaan, ja Wäinö taas ihan siltä että voisi taas pyrähtää korvillaan lentoon.

En malta odottaa, että saan kaikki koulutehtävät pois alta ja pääsen nauttimaan keväästä. Vielä kun jaksaisin rutistaa seuraavat kaksi tai kolme viikkoa, niin saan jo toisen jalan kesäloman puolelle. Haaveenani on päästä kiertämään ensi kesänä kansallispuistoja ja luontopolkuja koirien kanssa. Tosin luulen, että vietän taas koko kesälomani töitä tehden, niin kuin viime kesänäkin. Moni sanoo, että viime vuosi oli elämän kamalin vuosi, koska korona. Minun on pakko sanoa, että viime vuosi oli ehkä elämäni paras (ja kiireisin) vuosi: hankin kauan haaveilemani heelerin ja sain töitä hotellin vastaanottovirkailijana.

Minulla on kyllä todella hyvä tuuri.

Lopetan tämän postauksen pariin koirapuistokuvaan. Ensi postaukseen siis! <3