Koiramessut ja Helsinki Winner 2021

Viime viikonloppuna olimme koiramessuilla Helsingin messukeskuksessa. Olin ilmoittanut Hildan Helsinki Winner 2021 näyttelyyn junioriluokkaan.

Lähdimme matkaan jo perjantaina, ja heti ensimmäisenä veimme Kikon lemmikkihotelliin hoitoon. Emme viitsineet ottaa Kikoa mukaan, koska yöpaikassamme oli koira, mäyräkoiraherra Wäinö. Kiko ja Wäinö tulevat toimeen, mutta onhan se huomattavasti helpompaa kun asunnossa on vain kaksi koiraa! Lisäksi emme tienneet, kuinka kauan olisimme koiramessuilla/näyttelyissä, joten senkin takia päätimme viedä Kikon hoitoon.

Vasemmalla Wäinö ja Hilda, keskellä Hilda ja Kiko lenkillä ja oikealla Hilda messukeskuksessa.

Oli hyvä päätös viedä Kiko lemmikkihotelliin, sillä tämä oli ihan loistava kokemus Kikolle. Koko viikonlopun ajan se oli tuntemattomassa ympäristössä, tuntemattomien ihmisten ja koirien kanssa, mikä on tosi hyvä juttu! Kiko oli kuulemma käyttäynyt hienosti, ainoastaan oli päästellyt ilopissoja ja murissut aina uusille koirille (Kiko murisee melkein aina alkuun tuntemattomille koirille).
Kikosta pidettiin lemmikkihotellissa todella hyvää huolta, ja sain kuulumisia aamuin illoin. <3 Oli ihana kuulla mitä koiran kanssa on tehty, miten se on nukkunut ja onko ruoka maistunut.

Näyttelyt sujuivat meidän osalta hyvin, Hilda sai tulokseksi JUN-ERI, JUK1, SA, HeJW-21. Näin ollen Hilda sai ensimmäisen tittelinsä messarista.
Olen todella ylpeä Hildasta, sillä se esiintyi niin hyvin - parhaiten tähän asti! Hilda ravasi kauniisti kehässä ja seisoikin aika hyvin, vaikka välillä tietysti yritti istua kun namin saamisessa kesti niin kauan. Hilda antoi tuomarin katsoa hienosti hampaat, ja muutenkin tutkia koko koiran. Hilda on vaan niin kiltti ja hyväkäytöksinen. ❤

Ehdimme pyöriä myös messualueella, kun Hilda putosi paras narttu -kilpailusta ensimmäisenä. Ostin koirille possunkorvia, luita ja muita herkkuja, joita kelpaa syödä joulun ja uudenvuoden yli. Ainuttakaan pantaa, valjaita tai hihnaa en ostanut - kumma kyllä, sillä olen ihan koukussa uusien varusteiden ostamiseen. Maltoin kuitenkin pitää ostohousuni kurissa, sillä onhan koirilla jo älyttömät määrät vaikkapa pantoja.

Messariviikonlopun jälkeen meiltä löytyi erittäin väsynyt heeleri ja akita. Kumpikin koirista olivat ihan väsyneitä ja nukkuivatkin koko sunnutai-illan. Tänään kävimme koirien kanssa pienellä lenkillä ja valokuvasin koiria pitkästä aikaa - siitä teen erikseen vielä postausken. Hildalla oli tänään myös rokotus ja terveystarkastus. Kaikki on kunnossa ja Hildan lihaksia kehuttiin. ❤

Uusia tuulia

En ole aikoihin päivittänyt blogia, ja syy siihen on kiire: meille tuli nimittäin uusi perheenjäsen syksyllä!

Uuden koiranpennun piti tulla vasta ensi vuonna, mutta kun näin kuvat tulevan pentueen vanhemmista, olin myyty.

Kiko on nyt neljä kuukautta vanha akitatyttö. Kiko on hyvin leppoisa ja rauhallinen koira, joka viihtyy omissa oloissaan. Kiko on kaikista koiristani ehdottomasti rauhallisin, mikä on minusta aivan ihanaa ja sopii meille oikein hyvin. Hilda on melko vilkas koira, joten on kiva, että kaverina on joku vähän rauhallisempi koira.

Kikolle on maistunut ruoka, ja maistuu edelleen todella hyvin. Kiko myös oppi hyvin nopeasti talon tavoille. Kiko antoi meidän nukkua oikeastaan heti saavuttuaan, kun taas Hilda, Iita ja Ella ovat kaikki valvottaneet meitä ensimmäisinä öinään. Kiko on aina ollut kunnon köllöttelijä, eikä tämä ole vieläkään muuttunut mihinkään.

Kiko on nyt myös sisäsiisti, mutta en muista tarkalleen mistä lähtien, koska hyvin nopeasti meille muutettuaan Kiko hoksasi mistä pihalla käymisestä on kyse. Vahinkoja totta kai on sattunut useampiakin, nykyään niitä ei ole oikeastaan lainkaan. En muista milloin viimeksi olisin siivonnut pissoja lattialta, mutta en yllättyisi vaikka niitä vielä tulisikin - onhan Kiko vasta pieni vauva, 4kk.

Pikku-Kiko syksyllä

Hilda otti Kikon hyvin vastaan, mitä emme tosin hetkeäkään epäilleet. Kiko taas on ottanut Hildan tuekseen ja turvakseen, ja naureskelemmekin aina välillä että Hilda on Kikon henkivartija. :D Kiko seuraa Hildaa kuin varjoa kun lähdemme lenkille, ja muutenkin on huomattavasti rohkeampi Hildan seurassa kuin yksin lenkkeillessä.

Kiko on ollut useita tunteja yksin kotona, ilman Hildankin seuraa, eikä yksinolossa ole ollut mitään ongelmia. Kerran meidän seinään ilmestyi purujälkiä, mikä johtui siitä kun erotimme koirat porttien eri puolille, jolloin Kiko oli yrittänyt nakertaa tiensä Hildan luo. Aluksi koirat leikkivät jatkuvasti, ja siksi kokeilimme portilla erottaa tytöt. Nykyään tilanne on jo ihan eri, eikä meillä riehuta sisällä juuri lainkaan.

Blogin nimi vaihtui "Hilda the Heeler" -nimestä instagram nimen mukaan "Hauvoja". Vaihdoin nimen jo keväällä, kun mietin tilille nimeä, joka sopisi isommalle koiraporukalle.

Jatkossa siis luvassa paljon kuulumisia Hildasta ja Kikosta, sekä välillä myös meidän metsästyskoirista Iitasta ja Ellasta.

Ilmoitin eilen Hildan ja Ellan Turun kansainväliseen koiranäyttelyyn, joten tulen pyörimään siellä molempina päivinä (1 ryhmä on lauantaina ja 6 ryhmä sunnuntaina). Hilda on ilmoitettu junnuihin ja Ella veteraaneihin. Ensi vuonna on jaossa veteraanisertit sekä veteraanimuotovalionarvo, johon ei vaadita käyttökoetulosta. Ellallahan on kasassa kolme sertiä, mutta siltä puuttuu käyttökokeesta tulos, eikä siksi saa muotovalion arvoa. Veteraanimuotovalio olisi tosi hieno juttu. <3

Vasemmalla Iita ja Hilda, oikealla Ella ja Hilda.

Iita täyttää ensi keväänä 13, tuntuu hurjalta että Iita on ollut meillä kohta 13 vuotta! Aika menee niin nopeasti, että välillä ehkä vähän jopa pelottaa.

Harjavallan ryhmänäyttely (videopostaus)

 Heippa taas, pitkästä aikaa!

Viime postauksesta on jo ihan hävyttömän paljon aikaa. En ole koko kesänä edes vilkaissutkaan blogiin. Mutta meille kuuluu hyvää, Hilda on kasvanut hurjasti ja täytti viime viikolla 1v. Hänestä on kasvanut oikein fiksu ja kiltti koirakansalainen. :)

Meillä oli kesällä Hildan kanssa ensimmäiset näyttelyt, ensin Pori KV ja sitten Mynämäen Elonäyttely. Viime lauantaina piipahdimme Harjavallan ryhmänäyttelyssä Hildan kanssa tuloksena JUN-ERI JUK1!

Kurkkaa ihmeessä alta olevalta videolta, kuinka näyttelyt sujui. Kokeilin ensimmäistä kertaa koskaan tehdä videopostausta, jonka pääset katsomaan alta, tai klikkaamalla tästä linkistä.

Seuraava näyttelymme onkin Helsingissä tulevana lauantaina, katsotaan jos saisin sieltä kuvattua paremmin.

Heelerien leikkitreffit

Hildalla oli tänään leikkitreffit Aisla-siskon kanssa. <3 Käytiin koirapolulla lenkkeilemässä ja räpsin samalla kuvia tytöistä. Yllättävän monta onnistunutta kuvaa tuli, ottaen huomioon että oli vähän hämärää ja lisäksi koirilla oli kauhea vauhti päällä. On todella hankalaa kuvata täysillä juoksevaa, pientä koiraa. :D

Siltä varalta jos joku ei erota siskoja toisistaan: Hilda on tuo millä on toinen korva pystyssä, ja Hildalla on vaaleanpunaiset valjaat, kun Aislalla taas on pinkit.

Aisla

Hilda oli aivan INNOISSAAN!

Hilda viiletti tänään kyllä ihan kunnolla. Katsokaa nyt tätä iloista ilmettä! :D

Törmättiin lenkillä myös pariin mopsiin, valkoiseenpaimenkoiraan ja jackrusselinterrieriin. Hilda oli koirista aivan haltioissaan ja veti innolla kunniakierroksia niin että roskat lensivät. Hildan mielestä kun kaikki koirat on niiiin kivoja.

Söpöys <3

Molemmat edustaa

Hymy siskolle <3

Oli todella kiva päivä! Hilda pääsi lenkin jälkeen pesulle, sillä neiti oli vähän kurainen ja haisikin vähän omituiselta...

Hildan juoksut päättyivät muuten viikko tai kaksi sitten. Yllättävän vaivattomat juoksut, Hilda ei mielestäni vuotanut hirveästi eikä käytöksessäkään tapahtunut mitään muutoksia. Ehkä Hildan ruokahalu on kasvanut, mutta se on vain hyvä juttu, sillä kamppailin hetken aikaa Hildan nirsoilun kanssa.

Mutta ensi postaukseen, moikka!

Vappu Match Show

Osallistuimme viime viikon lauantaina Vappu mätsäriin Hildan kanssa, mikä oli todella onnistuneesti järjestetty. Jokaisessa luokassa sai olla rajoitusten vuoksi vain kuusi osallistujaa, jonka vuoksi myös mätsärien säännöt olivat hieman normaalista eriävät. Normaalistihan koirat jaettaisiin sinisiin ja punaisiin, jonka jälkeen molemmista väreistä palkitaan parhaat, ja jokaisen luokan PUN1 ja SIN1 jatkaa BIS-kehään. Viime lauantaina jokaisesta luokasta palkittiin BIS1-6, eli kaikki sijoittuivat.

Pääasiahan näissä mätsäreissä on harjoittelu. Haaveilen kiertäväni Hildan kanssa kaikki lähialueen näyttelyt, sekä muutamat ulkomaan näyttelyt, kuten Viron Voittaja. Minun ja Hildan esitys ei ihan vielä ole sitä luokkaa, millaista haluaisin sen olevan jotta kehtaisin osallistua johonkin isompaan näyttelyyn.

Vappu mätsäri meni kuitenkin aika hyvin, ja olen ihan tyytyväinen Hildaan! Hilda kävi ekoissa mätsäreissään vähän ylikierroksilla, ja veti ihan joka suuntaan. Nyt Hilda malttoi kuitenkin joissakin pätkissä ravata ihan hienosti vieressä. <3 Asiaa ehkä auttoi se, että Hilda sai puolentunnin ajan riehua siskonsa Miisan kanssa ennen omaa kehää. Täytyy ensi kerralla lähteä reilusti ennen kehän alkua ja antaa neidin päästää pahimmat höyryt pois.

Sormi toimii mulla vähän kuin naksuttimena, etusormen nostamisesta seuraa palkkio.

Kehään oli varmaan tippunut nameja, sillä Hilda yritti välillä kulkea kuono maassa. Hilda ei normaalisti kulje nenä maassa noin innokkaasti, joten epäilen että kehässä oli nameja. Muutkin kanssakilpailijat sanoivat samaa, että kehään oli varmaan tippunut aiemmilta nameja.

Kuitenkin, mätsäri meni hyvin, Hilda seisoi aina välillä todella hyvin, vaikkakin häntä pitäisi saada seisotuksiin vielä mukaan. Minusta vain tuntuu, että silloin kun Hilda keskittyy, niin sen häntä jämähtää paikalleen (joko sitten ylös tai alas). :D Mutta keskityn nyt alkuun siihen, että Hilda jaksaisi seistä edes paikallaan, harjoitellaan sitä häntää sitten sen jälkeen.

Hilda sijoittui luokassaan kolmanneksi, joten tämän reissun tuloksena on BIS3!

Tapahtumassa oli huomioitu lapset todella hyvin, tässä näkyy miten tuomarit pukeutuivat hienosti merirosvo -teeman mukaan!

Iso kiitos tapahtuman järjestäjälle, todella kivaa, että mätsärien järjestäminen onnistui turvallisesti rajoitusten mukaisesti. Kehässä päästiin ihan kunnolla harjoittelemaan, sillä tosi usein kehät ovat ihan liian nopeasti ohi, eikä tavallaan jää mitään käteen. Nyt koiran kanssa sai mennä monta kierrosta yksin, porukassa ja harjoitella edestakaisin -liikettä.

Aion ilman muuta osallistua kolmen viikon päästä järjestettäviin mätsäreihin, nimittäin 22.05. järjestetään ihan samanlaiset mätsärit samassa paikassa!

Hildan Miisa-sisko <3 nyt sen vasta tajusi, kuinka pieni ja siro Hilda on verrattuna muihin!

Apua, kaksi ihan samanlaista heelerinriivitötä!

Hildan ekat juoksut ja ajatuksia vanhenevasta koirasta

Hildasta on tullut nyt iso tyttö - nimittäin meidän neidillä alkoi ekat juoksut tiistaina! Emme olleet harjoitelleet pöksyjen pitoa mitenkään erityisemmin, mutta siitä huolimatta Hilda pitää housuja oikein kiltisti jalassa. Hilda on kuitenkin tällä hetkellä ilman pöksyjä, sillä housut saivat Hildan niin masentuneen näköiseksi, että se vain istui nurkassa korvat roikkuen. Peitimme sohvan pyyhkeillä ja vilteillä, joten Hilda saa sotkea ihan vapaasti.

Hilda käyttää housuja, jos vierailemme jonkun luona, mutta kotona se saa olla ilman. Minusta ei ole hirveä vaiva siivota lattioita ja pestä pyykkiä.

Ärsyttävintä tässä on vain se, ettei pääse osallistumaan kursseille. Mutta onneksi juoksut alkoivat nyt huhtikuussa, niin päästään rauhassa nauttimaan kesästä kun nämä ovat ohi.

Iita oli meillä yökyläilemässä, mistä Hilda oli enemmän kuin innoissaan. Iita on 12-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, joka on meidän perheen koira ja asuu vanhemmillani. Iita on todella reipas ja äärettömän iloinen, tulee itsekin aina hyvälle tuulelle kun touhuaa Iitun kanssa. Iitan oikea silmä on sokea, se alkoi viime vuonna sumentua ja nyt talven jälkeen silmä saavutti lopullisen ulkomuotonsa. Iitan vasen silmä on myös sokeutumassa, mutta epäilen, että siihen menee vielä hetki.

"Kaunis" kaverikuva

Iitan sokeutuminen ei ole vaikuttanut koiran elämään mitenkään, ainakaan vielä. Iita ei törmäile huonekaluihin tai esineisiin, eikä se myöskään kaatuile. Toki Iita varmasti hahmottaa vasemmalla silmällään jotain, joten nähtäväksi jää miten Iita pärjää kun näkö menee kokonaan. Huonontunut näkö on kuitenkin aiheuttanut Iitalle arkuutta vieraita koiria kohtaan. Iita on normaalisti ollut aina ihan onnesta soikeana kun pääsee tutustumaan muihin koiriin. Nyt Iita on paljon varovaisempi. Kun törmäsimme lenkillä moniin muihin koiriin, huomasin kyllä, että Iitaa kiinnostaisi toiset koirat todella paljon, mutta samalla Iita tuntui varautuneelta ja vähän aralta. Jos joku päästi koiransa Iitan lähelle, Iita haukahti pari kertaa, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt.

Nyt kiellänkin jatkossa muita koiranomistajia päästämästä koiriansa Iitan lähelle. Vanhempieni luona Iitalla ei tätä ongelmaa ole, koska siellä ei koskaan törmää naapureihin kun lähtee lenkille.

Onneksi asuntoni on nyt tuttu paikka Iitalle ja uskon, että Iita voi kyläillä jatkossakin luonani, vaikka se menettäisikin näkönsä kokonaan. Yritän säännöllisin väliajoin ottaa mäyräkoiravanhuksen luokseni, jotta paikka ei pääsisi unohtumaan.

Iita viihtyi luonani todella hyvin, nukkui yöt ja päivätkin Hildan kanssa samalla kun etäopiskelin. Sille maistui ruoka tuttuun tapaan erinomaisesti.

Koiran ikääntyminen on samalla kaunista, mutta myös surullista. Minusta on ollut hienoa tuntea Iita koko sen elämän ajan ja katsoa kuinka se kasvaa ja vanhenee. Mutta samalla suren sitä, koska tiedän ettei tämä kestä ikuisesti. Pelkään jatkuvasti sitä, että Iitalla olisi joku päivä kipuja eikä kykene enää elämään normaalia elämää. Toistaiseksi Iita on hyväkuntoinen mummokoira, jolta ei elämänilo ole sammunut mihinkään. Toivonkin, että meillä olisi vielä paljon yhteisiä hetkiä ja Iitalla terveitä vuosia edessä.

Iita on ensimmäinen koirani. Olin 10-vuotias, kun Iita tuli meille. Iita on opettanut minulle ihan valtavasti asioita, joista olen ikuisesti kiitollinen tälle mäyräkoiralle. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeä koira Iita minulle on.

Iitan kuvista on muokattu hihna pois, en pitäisi metsästyskoiraa, joka on vieläpä lähes sokea, vapaana. :)

Mutta masistelut sikseen! Hildalla ja Iitalla oli todella hauskaa keskenään. On niin ihanaa, että ne tulevat hyvin toimeen ja touhuavat yhdessä. Kävimme koirien kanssa kivalla metsälenkillä ja rantalenkillä, mistä nämä kuvatkin on. Ilma on ollut nyt todella nätti viimeisinä päivinä, kesä tulee. <3

Hilda sai olla kuvien oton ajan irti, mutta en kerinnyt kauheasti ottamaan kuvia, sillä Hilda alkoi syömään hanhen kakkaa. Piti sitten ottaa kakkaimuri taas kiinni ja jatkaa matkaa.

Hildasta on tullut juoksujen myötä todella huomionkipeä, tai sitten se on ottanut mallia Iitasta, joka kerjää rapsutuksia ihan kokoajan.

Blogin nimi vaihtuu varmaan tässä kevään mittaa, joten älkää säikähtäkö kun koko blogi näyttää ihan erilaiselta. Infoan jossain vaiheessa lisää asiasta. :) Lopettelen nyt näihin kuviin ja tunnelmiin - ensipostaukseen siis!

Vauhtimakkarat seikkailee

Kevättä on kyllä odotettu, sillä alkoi pikkuhiljaa jo tympimään jatkuva kylmyys ja pimeys. Vaikka talvi onkin ihanaa, varsinkin kun on lunta, mutta kyllä vaihtelu on mukavaa.

Hildan kanssa ollaan nyt lähinnä oltu vain kotona ja yritetty pitää yksinoloa yllä niin hyvin kuin vain pystyy. Kun Hilda viime syksynä tuli meille, Hilda jäi heti yksin. Aluksi tunniksi, ja pikkuhiljaa Hilda oli yhdessä vaiheessa jopa 6-8h yksin ilman ongelmia! Minulla oli töitä, kävin koulussakin välillä ja poikaystävällä oli töitä. Tällä hetkellä aina jompikumpi on kotona, mikä tuo oman haasteensa yksinolon harjoitteluun. Joskus vietämme ruokaostoksilla parikin tuntia tai käymme ilman koiraa lenkillä, jotta Hilda saisi olla edes vähän yksin. Haastavaa!

Uskon silti, että Hilda ei tajua ajan kulumista. Kunhan se on yksin edes sen tunnin kaksi, se varmasti osaa olla seitsemänkin tuntia ihan yksinään.

Mutta nyt päästään otsikon aiheeseen, nimittäin Hildan rakas Wäinö-kaveri tuli käymään viime viikolla. Hilda on aina ihan superinnoissaan Wäinöstä, Wäinö on ihan ylivoimaisesti Hildan paras kaveri! :D

Kävimme parina päivänä koirapuistossa ja yhtenä päivänä teimme lenkin koirapolulla. Hilda ja Wäinö saivat olla vapaana, koska molemmilla toimii korvat hyvin kutsuttaessa. Yhdellä koiralla ei oikein toiminut, nimittäin lenkin aikana perässämme tuli yksi pieni koira, jonka omistajat pitivät koiraa irti, eikä koira millään suostunut menemään omistajiensa luo. Pieni koira oli todella kiinnostunut Hildasta ja Wäinöstä, ja yritti leikkiä näiden kahden kanssa. Saimme yhteistuumin napattua koiran kiinni, ja pääsimme lopulta jatkamaan matkaa.

Hilda on kova tyttö näykkimään takajaloista.

Hildalla on nyt ikää 7kk. Juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta merkkailusta päätellen voisi alkaa pian. Tosin Hilda on varmaan jo viimeisen kuukauden merkkaillut, eikä juoksut ole vieläkään alkaneet. Haluaisin vain saada juoksut pois alta, jotta uskallan taas ilmoittaa Hildan kursseille. Meidän pentukurssi jäi koronarajoitusten vuoksi kesken, mutta yhdessä toisessa paikassa pyörii pienryhmissä mm. pentukurssi, näyttelykurssi ja rally-tokon alkeetkin alkaisivat. Minun tuurillani tietysti Hildan juoksut alkaisivat juuri silloin, kun ilmoitan meidät jonnekin!

Hilda on nyt viime aikoina tykästynyt keppeihin, ja niiden kanssa nämä kaksi leikkivät koko lenkin ajan. On kyllä ihan kiva, että nahistelun sijaan nämä leikkivät välillä myös leluilla tai kepeillä.

Sää oli ihan mahtava lenkin aikana, ja muutenkin oli todella lämmintä. Valoisuus on silti ehkä se ykkösasia, mistä tykkään keväässä ja kesässä. Olen talvisin aina ihan uninen, koska on jatkuvasti pimeää. Keväällä ja kesällä taas olen pirteämpi, mikä on tavallaan myös ongelmallista, sillä saatan vetää koko kesän viiden tunnin yöunilla. Nyt minulla on onneksi vihdoinkin pimennysverhot, ja nukuin esimerkiksi viime yönä yhdeksän tuntia!

Ei paljon kura haitannut!

"Ota nyt se keppi!"

Apua miten paljon nauroin tätä kuvaa! Hilda näyttää ihan siltä kuin juoksisi sikarin pätkä suussaan, ja Wäinö taas ihan siltä että voisi taas pyrähtää korvillaan lentoon.

En malta odottaa, että saan kaikki koulutehtävät pois alta ja pääsen nauttimaan keväästä. Vielä kun jaksaisin rutistaa seuraavat kaksi tai kolme viikkoa, niin saan jo toisen jalan kesäloman puolelle. Haaveenani on päästä kiertämään ensi kesänä kansallispuistoja ja luontopolkuja koirien kanssa. Tosin luulen, että vietän taas koko kesälomani töitä tehden, niin kuin viime kesänäkin. Moni sanoo, että viime vuosi oli elämän kamalin vuosi, koska korona. Minun on pakko sanoa, että viime vuosi oli ehkä elämäni paras (ja kiireisin) vuosi: hankin kauan haaveilemani heelerin ja sain töitä hotellin vastaanottovirkailijana.

Minulla on kyllä todella hyvä tuuri.

Lopetan tämän postauksen pariin koirapuistokuvaan. Ensi postaukseen siis! <3