Lähtihän se viimeinenkin maitohammas

 

Kylläpä tuulee hurjasti, piti ihan kaksin käsin puristaa hihnaa kun tuntui että koira lähtee pian lentoon. Piipahdin päivällä Hildan kanssa meidän lähipuistossa, vaikka en ollut sopinut kenenkään kanssa tärskyjä. Puisto olikin tyhjä ja heittelin Hildalle palloa. Hilda juoksee aina innolla pallon perään, muttei ikinä poimi sitä maasta. Liian paljon hajuja palloleikeille. Ehdittiin olla puistossa joku 10 minuuttia, kun päästin seuraavan koiran puistoon.

Hildan sinnikkään maitohampaan (kulmahampaan) kanssa kävi niin, että se lähti Wäinön kanssa temmeltäessä irti - vain päivää ennen aikaa eläinlääkärille! Mikä tuuri. Jotenkin en kuitenkaan yllättynyt, sillä minulla oli kokoajan sellainen kutina, että hammas voi lähteä ihan milloin vain.Se heilui jo niin paljon, että ihme että se oli niinkin pitkään suussa. Onneksi kaikki maitohampaat ovat jo lähteneet irti, eikä tarvitse enää niistä murehtia! Seuraavaksi saadaankin murehtia ensimmäisten juoksujen alkamista, jee. Hilda ei ole vielä harjoitellut pöksyjen pitämistä, mutta luulen että siinä ei ole mitään ongelmaa. Eikä minua oikeastaan haittaa, vaikka pöksyt eivät pysyisikään jaloissa - minä sitten moppaan vaikka joka päivä ja suojaan sohvan.

Hilda leikki eilen koko päivän Wäinön kanssa. Kaksikko paini yhteensä noin 7-8 tuntia, nukkuen ehkä tunnin päikkärit välissä. Nuo kaksi jaksaisivat leikkiä vaikka loputtomiin keskenään. Minusta on niin kiva, kun nämä kaksi tulevat niin hyvin toimeen, vaikka ovatkin ihan erilaisia luonteeltaan. Hilda on sellainen päälle päsmäri, hyppii päälle ja näykkii takajaloista. Wäinö on vähän rauhallisempi leikkijä, eikä käy ihan niin paljon päälle. Mutta Wäinö osaa kyllä ärsyttää Hildaa, välillä kuuluu haukahduksia kun Wäinö yllyttää Hildaa kimppuunsa. No mutta vastakohdat täydentävät toisiaan! ;)

Muiden koirien kanssa Hilda leikkii paljon varovaisemmin. Hilda on ehkä vähän ujo, sillä se ei selkeästikään pistä parastaan tuntemattomien koirien kanssa. :D Ihan hyvä niin, ei vieraan koiran kanssa kannatakaan leikkiä rajusti.

Tämä uroskoira (en muista nimeä) oli ihan saman tyylinen leikkijä kuin Hildakin! Harmi, että Hilda vähän ujosteli eikä lähtenyt ihan yhtä innokkaasti mukaan. Voi olla että jos nähtäisiin useammin niin Hildakin uskaltaa paljastaa todellisen minänsä.

Toivon, että Hilda olisi juoksujenkin jälkeen samanlainen itsensä. En muista mistä kuulin tai luin tämän, mutta jotkut koirat saattavat muuttua hieman ensimmäisten juoksujen jälkeen. Toivottavasti Hilda ei ikinä kadota sosiaalisuuttaan ja tulee aina olemaan iloinen leikkijä.

En tosin muista meidän metsästyskoirien, Iitan ja Ellan, kohdalla tapahtuneen mitään muutoksia ensimmäisten juoksujen jälkeen. Mutta niistä on jo niin paljon aikaakin. Iitasta ja Ellasta puheenollen, en ole näitä kahta koiraa nähnyt pitkään aikaan! Odotan koronatilanteen rauhoittumista, ennen kuin uskallan käydä vanhempieni luona. Minun on kyllä kauhea ikävä näitä kahta, mutta tilanne on mikä on.

Niille jotka vasta tupsahtivat blogiini, eivätkä tiedä mistä metsästyskoirista puhun: minulla on Hildan lisäksi kaksi koiraa, Iita ja Ella. En kuitenkaan omista niitä yksin, vaan ne ovat myös vanhempieni koiria ja asuvat vanhemmillani.

Koirakavereita ja kuulumisia

Siitä on varmaan jo kuukausi kun viimeksi kirjoitin, joten eiköhän kerrota nyt kunnolla kuulumisia! Hilda on saanut nyt ihan viimeisten viikkojen aikana heelerin pyöreyttä, neidistä on tullut melkoinen tankki!

Aloitimme helmikuussa Hildan kanssa tokojaoksen pentukurssin. Valitettavasti ehdimme käydä vain kahdella tunnilla, sillä kurssi keskeytyi koronan takia. Tai oikeastaan kurssi jatkui porrastetuilla ajoilla, mutta kurssin sai halutessaan keskeyttää kunnes tilanne helpottuu. Päätin siis keskeyttää, koska kaipaisin muitakin koirakoita halliin ja enemmän häiriötä.

Ehdin käydä Hildan kanssa vielä Tampereella mätsärissäkin helmikuun alussa. Match show ei mennyt kovinkaan hyvin, sillä Hilda oli sitä mieltä että mätsärit on sama asia kuin leikkitreffit. Hilda lähinnä veti hihnassa ja olisi halunnut tutustua jokaiseen koiraan, eikä edes lihapullat kiinnostaneet neitiä! Muutamat pätkät hän ravasi nätisti ja seisoikin sekunnin ajan paikoillaan, mutta muuten Hilda keskittyi vain muihin koiriin ja ihmisiin.
Mätsärit olivat hyvin järjestetty, hieman säännöt olivat eri rajoitusten takia eikä esimerkiksi BIS-kehää ollut lainkaan. Yhdessä luokassa oli 10 koiraa, jotka menivät ensin pareittain kehään. Pareista toinen sai sinisen värilapun ja toinen punaisen. Kun kaikki parit on käyty läpi, punaiset tulivat kehään ja punaisten jälkeen taas siniset. Näin kehässä oli siis samaan aikaan vain viisi koiraa, ja ainoastaan paras palkittiin - minusta toimiva ja hyvä systeemi! Ei ollut ahdasta, mutta koira sai silti hyvän kokemuksen mätsäristä.

Hildan on myös leikkinyt paljon koirakaveriensa kanssa. Olenkohan jo tarpeeksi usein maininnut, että Hilda r-a-k-a-s-t-a-a muita koiria! Siksi mätsärissäkin meni pasmat ihan sekaisin kun kehässä oli potentiaalisia leikkikavereita.
Yllä olevassa kuvassa Hilda leikkii siskonsa Aislan kanssa. <3 Kuva on otettu vajaa kaksi viikkoa sitten (18.2.) kun vielä oli lunta. Hilda ja Aisla on kyllä niin hauska heelerikaksikko, jotenkin tytöistä huomaa että ovat sukua. ;)

Hilda pääsi nyt viime viikonloppuna leikkimään pitkästä aikaa Wäinön kanssa. Wäinö on Hildan paras kaveri, onhan ne tunteneet ihan pikkupennusta asti. Nyt kun oli pitkä tauko ettei Hilda ole leikkinyt Wäinön kanssa, niin huomasi miten Hilda on kasvanut. Varsinkin kun katsoo tämän postauksen kuvia niin huomaa kuinka paljon Hilda on muuttunut talven aikana.

Hilda vaanii :D

Hilda ja Wäinö lähtivät kumpikin pesulle tämän reissun jälkeen, molemmat olivat meinaan yltä päältä ravassa. Koirapuisto on aika mutainen tähän aikaan vuodesta.

Tämä oli minusta niin hieno kuva <3

Kukkuu, onko siellä ketään

Mitä sä teet

Niin se aika vaan kuluu hujauksessa. Hilda täyttää huomenna jo 6kk. Kaikki hampaat ovat jo vaihtuneet, paitsi yksi yläkulmuri. Se on jo muutaman päivän heilunut sen näköisenä että lähtee kohta irti, mutta Hilda välttelee hampaan käyttöä. Varasin Hildalle ajan eläinlääkärille torstaiksi, joten silloin viimeistään hammas lähtee jos ei ennen. Luulen että se lähtisi itsestäänkin, mutta Hilda varoo käyttämästä hammasta. Olen yrittänyt leikkiä repimisleikkejä Hildan kanssa, mutta se ei selkeästikään halua tarttua leluun samalla tavalla kuin normaalisti. 

♥