Usein kysyttyjä kysymyksiä Hildan rotuun liittyen

Minulta kysytään todella usein kysymyksiä liittyen Hildan rotuun - niin kadulla pysäyttäessä kuin instagramin puolellakin. Onhan heeleri, virallisemmin lancashirenkarjakoira, melko tuntematon rotu. Usein kadulla vastaantulevat hämmästelevät Hildan rotua, ja nauravat ettei näin pieni koira voi olla mikään karjakoira.

On se. Heeleri on ehkä pienikokoinen, mutta se on myös työkoira.

Välillä vastaan tulee niitäkin, jotka heti ensimmäisenä kysyvät ”onko tuo heeleri?”. Vaikka olen tätäkin kysymystä kuullut jo jonkun verran, jaksan silti joka kerta yllättyä miten joku voi tietää tämän rodun.

Miten sain tietää heelereistä?

Minua pitempään seuranneet varmaan muistavat aiemman blogini, jossa kirjoitin kuulumisia meidän perheen metsästyskoirista. Mahtoikohan olla vuosi 2013 vai 2014, kun blogit olivat todella suosittuja, jolloin kaikilla oli blogi. Luin silloin yhtä hevosaiheista blogia, jonka kirjoittaja hankki itselleen koiran, heelerin. Rakastuin heti ensinäkemältä heeleriin, ja ajattelin että tuollaisen koiran minäkin hankin isona.

Miksi juuri heeler?

Heelerin ulkonäkö oli tietysti ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomion. Paljastan tässä välissä, että lempi koirarotuni oli pitkään dobermanni. Oikeastaan haaveilen edelleen omasta dobermannista, minusta ne ovat kauniita koiria joilla on hieno luonne. Nyt joku varmaan miettii, että mitä tekemistä dobberilla on heelereiden kanssa (muuta kuin väri). Ei mitään, mutta en ajatellut ottaa dobermannia ensimmäiseksi kerrostalokoirakseni, joten joku pienempi koira kuulosti sopivammalta. En kuitenkaan osaa kuvitella itselleni pienen pientä sylikoiraa, vaan halusin kompaktin koiran jonka kanssa voi tehdä kuitenkin muutakin kuin vain lyhyitä hihnalenkkejä. Heeleri on kaikkea sitä, mitä koirasta toivon: iloinen ja reipas koira, joka on valmiina kaikkeen. Heeleri on erinomainen koira harrastuslajeihin, se on paimenkoirana palvelualtis ja siksi myös helppo kouluttaa.

Millainen Hilda on?

Hilda nyt vasta karvan vaille viiden kuukauden ikäinen, ja Hildalla ja minulla on yhteistä matkaa vasta muutaman kuukauden ajalta. Minulla ei siis kauhean pitkää kokemusta ole heelerin omistamisesta. Hilda on kuitenkin alusta alkaen ollut utelias pikku vipeltäjä, ja lisäksi älyttömän kiltti ja fiksu. Metsästyskoiriin tottuneena voin sanoa, että tuntui ihan uskomattomalta miten nopeasti koira voi oppia jotain, ja miten hienosti koira tottelee oppimiaan asioitaan. Laitoin joskus ihan ensimmäisinä päivinä Hildan kasvattajalle viestiä, missä kysyin oliko hän opettanut Hildan istumaan. Minusta oli aivan uskomatonta, miten Hilda oppi parin treenin jälkeen istumaan.
Asumme kerrostalossa, ja Hildan myötä voin vahvistaa että heeleri sopii kerrostaloon. Meidän kerrostalossa on seinät kuin paperia, joten Hilda on tottunut rappukäytävältä kantautuviin ääniin varsin hyvin. Ainoastaan öisin luukusta tipahtava posti saa Hildan pään ponnahtamaan ylös, mutta neiti ei pihaustakaan päästä ääntä. Muutenkin öisin kaikki päivälläkin kuuluvat äänet (lumiaura) saa neidin pään pystyyn, vaikka päiväsaikaan neiti ei niitä edes huomaa.Tästä tulikin mieleeni, että olin Hildan kanssa jokunen viikko sitten vanhemmillani yötä. Hilda alkoi yöllä yhtäkkiä murista, kun isäni kävi vessassa. :D Hilda ei ole ikinä meidän kämpässä murissut tai haukkunut, mutta joku hiljaisessa isossa omakotitalossa sai neidin puolustuskannalle.

Hilda on todellakin kaikkien kaveri – Hildasta kaikki on niiiin kivoja! Isot koirat, pienet koirat, lapset, vanhukset… Hilda haluaisi aina tutustua kaikkiin. Joskus jos toinen koira rähjää Hildalle, Hilda saattaa vastata parilla haukulla, mutta muuten Hilda ei koskaan hauku. Paitsi ehkä leikin yhteydessä ja silloin, kun ruoka tulee liian hitaasti.

Hilda on kaikella tapaa hieno koira. Olen pikkutytöstä asti haaveillut omasta koirasta, joka ei olisi riistaviettinen ja jota voisin pitää vapaana ilman pelkoa siitä, että sen saa noutaa naapuripitäjästä. Haaveilin myös pääseväni kokeilemaan erilaisia harrastuslajeja, kuten agilitya ja tokoa. Hilda on vastannut kaikkia odotuksiani, jopa ylittänyt ne. Odotan innolla sitä päivää, kun pääsemme harjoittelemaan eri lajeja. Tiedä vaikka jostain tulisi meidän lajimme ja ehkä päätyisimme kilpakentille asti.

Mikä on heeleri? Millainen koira se on?

Lancashirenkarja koira on pienikokoinen paimenkoira, joka on hyväksytty FCI :n roturyhmään 1 koeajalle vuonna 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät voi vastaanottaa kansainvälistä sertiä, mutta voivat silti osallistua kansainvälisiin näyttelyihin ja vastaanottaa Euroopan- ja Maailmanvoittajatitteleitä. Lancashirenkarjakoira on rohkea, valpas ja yhteistyökykyinen työkoira, joka on toiminut kotimaassaan Iso-Britanniassa maatilojen yleiskoirana, karjapaimenena ja rotan pyydystäjänä. (Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry.)

Heelerit ovat kotimaassaankin luokiteltu harvinaiseksi roduksi. Heelerien jalostustyö on minusta todella arvokasta työtä, ja siksi koenkin olevani osa jotain tärkeää, kun minulla on Hilda sijoituksessa. Suomen Lancashire Heeler -yhdistys suositteleekin, että jokaisella terveellä ja hyväluontoisella yksilöllä teetettäisiin yhdet pennut. En itse ikinä uskaltaisi lähteä kasvattamaan pentuja (varsinkaan kerrostalossa), joten sijoituskoira on minun tapani auttaa kasvattajan työtä.

Suosittelen tutustumaan rotuyhdistyksen sivuihin, siellä on kattavasti tietoa rodusta.

Suosittelisinko heeleriä muille?

Voi kyllä, heeleri on upea rotu! Jos kaipaa toimeliasta, kilttiä, iloista ja tottelevaista koiraa, heeleri on ihan nappivalinta. En keksi heelereistä mitään negatiivista sanottavaa.

Hilda 4,5kk

Rakas Hilda-neitimme on vaivihkaa vaihtamassa hampaitaan. En ole ensimmäistäkään maitohammasta onnistunut löytämään lattialta, vaikka joka päivä tarkistan missä kunnossa naskalit on. Toivottavasti neidin hampaidenvaihto käy mutkattomasti, ilman että tarvitsee käydä poistattamassa yhtäkään naskalia.

Hildan yöpissailu ratkesi - ostimme sänkyyn lyhyemmät jalat, jotta pentu pääsisi sänkyyn :D Mitä sitä ei koiransa eteen tekisi. Sen jälkeen kun neiti on päässyt sänkyymme nukkumaan, on uni maistunut paremmin eikä aamuviideltä tarvitse käydä pihalla. Pentu on tyytyväinen kun ei tarvitse nukkua yksin, ja itse saan nukkua rauhassa läpi yön - kaikki voittaa!

Hilda sai viikko sitten uudet valjaat, sillä edelliset (uudet myös) valjaat kävivät jo liian pieneksi. Minusta Hilda on ihan yhtä pieni kuin ennenkin, mutta kai se on varusteista uskottava että kokoa on tullut lisää.

Nuo uudet valjaat on todella kivat, niissä on säätövaraakin jonkun verran. Luulen, tai ainakin toivon, että nuo valjaat käyvät vielä pitkään. Seuraavat valjaat aion ostaa vasta sitten kun Hilda alkaa olla täysikasvuisen kokoinen.

Talvisia kuvia (kuvapostaus)

Olipa pitkästä aikaa kiva ilma, joten pitihän sitä lähteä ulkoiluttamaan kameraa. Kuvista tuli todella sinisiä ja näyttävät siltä kuin olisi ollut pimeää, vaikka todellisuudessa aurinko paistoi.

Kuvat on otettu Lähdepellon koirapolulta, joka on muuten todella kaunis reitti. Hilda näki lenkin aikana myös useita koiria ja pääsi haistelemaankin muutamien koiruuksien kanssa. Hilda on aina ihan innoissaan muista koirista (ja ihmisistä). :)

 

Käytiin mökillä (videopostaus)

Varmasti osa jo näkivätkin Hildan instastorysta, että me lähdettiin torstaina mökille! Päätettiin jopa jäädä yöksi, vaikka pakkasta olikin sen -4. Meidän mökkihän on nimenomaan kesämökki, eikä siellä ole tarkoitus käydä pakkaskeleillä. Mökissä oli kuitenkin todella lämmintä, vaikka olinkin varautunut ajelemaan kotiinpäin jo alkuillasta. :D

Hildakin viihtyy mökillä hyvin, kun sai vähän maistaa makkaraa, syödä luita ja juoksennella vapaana pihassa. Lisäksi se sai nukkua meidän ihmisten kanssa sängyssä, mikä tietysti oli ihan parasta! Odottelen kovasti jo tulevaa kesää, jolloin mökillä voisi olla useammankin yön putkeen.

Yritin kuvata mökillä jonkin sorttista videota, mutta en sen kummemmin selostanut mitään. Ehkä joku kerta saan aikaiseksi paremmankin videon, voisin ehkä kuvata seuraavaksi My Dayn, jotta pääsette näkemään kunnolla millainen meidän (Hildan) perus arkipäivä on. :)