Minulta kysytään todella usein kysymyksiä liittyen Hildan rotuun - niin kadulla pysäyttäessä kuin instagramin puolellakin. Onhan heeleri, virallisemmin lancashirenkarjakoira, melko tuntematon rotu. Usein kadulla vastaantulevat hämmästelevät Hildan rotua, ja nauravat ettei näin pieni koira voi olla mikään karjakoira.
On se. Heeleri on ehkä pienikokoinen, mutta se on myös työkoira.
Välillä vastaan tulee niitäkin, jotka heti ensimmäisenä kysyvät ”onko tuo heeleri?”. Vaikka olen tätäkin kysymystä kuullut jo jonkun verran, jaksan silti joka kerta yllättyä miten joku voi tietää tämän rodun.
Miten sain tietää heelereistä?
Minua pitempään seuranneet varmaan muistavat aiemman blogini, jossa kirjoitin kuulumisia meidän perheen metsästyskoirista. Mahtoikohan olla vuosi 2013 vai 2014, kun blogit olivat todella suosittuja, jolloin kaikilla oli blogi. Luin silloin yhtä hevosaiheista blogia, jonka kirjoittaja hankki itselleen koiran, heelerin. Rakastuin heti ensinäkemältä heeleriin, ja ajattelin että tuollaisen koiran minäkin hankin isona.
Miksi juuri heeler?
Heelerin ulkonäkö oli tietysti ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomion. Paljastan tässä välissä, että lempi koirarotuni oli pitkään dobermanni. Oikeastaan haaveilen edelleen omasta dobermannista, minusta ne ovat kauniita koiria joilla on hieno luonne. Nyt joku varmaan miettii, että mitä tekemistä dobberilla on heelereiden kanssa (muuta kuin väri). Ei mitään, mutta en ajatellut ottaa dobermannia ensimmäiseksi kerrostalokoirakseni, joten joku pienempi koira kuulosti sopivammalta. En kuitenkaan osaa kuvitella itselleni pienen pientä sylikoiraa, vaan halusin kompaktin koiran jonka kanssa voi tehdä kuitenkin muutakin kuin vain lyhyitä hihnalenkkejä. Heeleri on kaikkea sitä, mitä koirasta toivon: iloinen ja reipas koira, joka on valmiina kaikkeen. Heeleri on erinomainen koira harrastuslajeihin, se on paimenkoirana palvelualtis ja siksi myös helppo kouluttaa.
Millainen Hilda on?
Hilda
nyt vasta karvan vaille viiden kuukauden ikäinen, ja Hildalla ja
minulla on yhteistä matkaa vasta muutaman kuukauden ajalta. Minulla
ei siis kauhean pitkää kokemusta ole heelerin omistamisesta. Hilda
on kuitenkin alusta alkaen ollut utelias pikku vipeltäjä, ja
lisäksi älyttömän kiltti ja fiksu. Metsästyskoiriin tottuneena
voin sanoa, että tuntui ihan uskomattomalta miten nopeasti koira voi
oppia jotain, ja miten hienosti koira tottelee oppimiaan asioitaan.
Laitoin joskus ihan ensimmäisinä päivinä Hildan kasvattajalle
viestiä, missä kysyin oliko hän opettanut Hildan istumaan. Minusta
oli aivan uskomatonta, miten Hilda oppi parin treenin jälkeen
istumaan.
Asumme
kerrostalossa, ja Hildan myötä voin vahvistaa että heeleri sopii
kerrostaloon. Meidän kerrostalossa on seinät kuin paperia, joten
Hilda on tottunut rappukäytävältä kantautuviin ääniin varsin
hyvin. Ainoastaan öisin luukusta tipahtava posti saa Hildan pään
ponnahtamaan ylös, mutta neiti ei pihaustakaan päästä ääntä.
Muutenkin öisin kaikki päivälläkin kuuluvat äänet (lumiaura)
saa neidin pään pystyyn, vaikka päiväsaikaan neiti ei niitä edes
huomaa.Tästä
tulikin mieleeni, että olin Hildan kanssa jokunen viikko sitten
vanhemmillani yötä. Hilda alkoi yöllä yhtäkkiä murista, kun
isäni kävi vessassa. :D Hilda ei ole ikinä meidän kämpässä
murissut tai haukkunut, mutta joku hiljaisessa isossa omakotitalossa
sai neidin puolustuskannalle.
Hilda on todellakin kaikkien kaveri – Hildasta kaikki on niiiin kivoja! Isot koirat, pienet koirat, lapset, vanhukset… Hilda haluaisi aina tutustua kaikkiin. Joskus jos toinen koira rähjää Hildalle, Hilda saattaa vastata parilla haukulla, mutta muuten Hilda ei koskaan hauku. Paitsi ehkä leikin yhteydessä ja silloin, kun ruoka tulee liian hitaasti.
Hilda on kaikella tapaa hieno koira. Olen pikkutytöstä asti haaveillut omasta koirasta, joka ei olisi riistaviettinen ja jota voisin pitää vapaana ilman pelkoa siitä, että sen saa noutaa naapuripitäjästä. Haaveilin myös pääseväni kokeilemaan erilaisia harrastuslajeja, kuten agilitya ja tokoa. Hilda on vastannut kaikkia odotuksiani, jopa ylittänyt ne. Odotan innolla sitä päivää, kun pääsemme harjoittelemaan eri lajeja. Tiedä vaikka jostain tulisi meidän lajimme ja ehkä päätyisimme kilpakentille asti.
Mikä on heeleri? Millainen koira se on?
Lancashirenkarja koira on pienikokoinen paimenkoira, joka on hyväksytty FCI :n roturyhmään 1 koeajalle vuonna 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät voi vastaanottaa kansainvälistä sertiä, mutta voivat silti osallistua kansainvälisiin näyttelyihin ja vastaanottaa Euroopan- ja Maailmanvoittajatitteleitä. Lancashirenkarjakoira on rohkea, valpas ja yhteistyökykyinen työkoira, joka on toiminut kotimaassaan Iso-Britanniassa maatilojen yleiskoirana, karjapaimenena ja rotan pyydystäjänä. (Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry.)
Heelerit ovat kotimaassaankin luokiteltu harvinaiseksi roduksi. Heelerien jalostustyö on minusta todella arvokasta työtä, ja siksi koenkin olevani osa jotain tärkeää, kun minulla on Hilda sijoituksessa. Suomen Lancashire Heeler -yhdistys suositteleekin, että jokaisella terveellä ja hyväluontoisella yksilöllä teetettäisiin yhdet pennut. En itse ikinä uskaltaisi lähteä kasvattamaan pentuja (varsinkaan kerrostalossa), joten sijoituskoira on minun tapani auttaa kasvattajan työtä.
Suosittelen tutustumaan rotuyhdistyksen sivuihin, siellä on kattavasti tietoa rodusta.
Suosittelisinko heeleriä muille?
Voi kyllä, heeleri on upea rotu! Jos kaipaa toimeliasta, kilttiä, iloista ja tottelevaista koiraa, heeleri on ihan nappivalinta. En keksi heelereistä mitään negatiivista sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti